Se on loppu ny!

Vihdoin taas netin äärellä. Eli nyt on ajalla mahdollisuus kullata kaikki muistot mitä meille Kiinasta jäi, niin päivitetäänpäs sitten samantien mitä tässä vaiheessa reissusta käteen jäi. Uudenvuoden aattona meillä oli viimeinen koe ja sitä myöten koulunkäynti Kiinassa ohi. Uudenvuoden tienoilla Kiinan hallitus ilmeisesti teki myös temppujaan taas vähän lisää, ja teki ainakin meidän kärsivällisyydellä mahdottomaksi googlen yms. käytön. Tämä viimeinen päivitys tuleekin siis jo Thaimaan lämmöstä, minne singahdettiin heti mahdollisuuden tullen perjantai-iltana. 

Vaihto Kiinassa oli erittäin antoisa. Kieltä opittiin enemmän kuin  olisi koskaan osattu arvata ja ilmeisesti hiukan paremminkin. Loppukokeiden jälkeen molempien arvosanat sekä kieli- että kaupallisista kursseista oli reilusti yli 80%. Kohtuullisesti ehdittiin maatakin kiertää. Paljon jäi vielä näkemättä, ja tiedossa myös olisi paikkoja jonne haluaisi ehkä joskus mennä, mutta kuitenkin näillä näkymin Kiina ei ole meidän ensimmäisten matkakohteiden joukossa.

Maasta emme jää kaipaamaan muun muassa tätä edellämainittua internetin ihmeellisen maailman käytön hankaluutta. Kun se Google Maps vaan on niin kätevä, eikä kiinalaisten omat karttasovellukset sitä voi korvata. Tai kenties voisi, jos jotain lukisi muullakin kielellä kuin vain kiinaksi. Arvostus liikennesääntöjä ja niiden yleistä noudattamista kohtaan myös kasvoi Kiinassa oloaikana huomattavasti. Kyllähän siihenkin tottuu, että katua ylittäessä joutuu aina pelkäämään, että joku ajaa yli, mutta jotkin asiat vaan voisi tehdä niin paljon helpommin kuin tässä maassa. Tietenkin on myös asioita joista voisi ottaa oppia. Pekingin metroverkoston laajuus ei vaan lakannut hämmästyttämästä, tällä hetkellä kaupungissa on maailman toiseksi pisin verkosto ja tavoitteena tietenkin pisin. Viime viikolla juuri avattiin pari uutta linjaa ja yhteensä niitä on nyt 15. Rakenteilla ja suunnitteilla on sitten vielä rutkasti lisää.

Ruuan hinta oli niin opiskelijan kukkarolle sopivaa, että ensimmäinen kauppareissu Suomessa hirvittää jo valmiiksi. En tiedä oliko meillä vastustuskyvyt kohdillaan vaiko vain hyvä tuuri, mutta kertaakaan ei sairastettu vatsatautiakaan vaihdon aikana. Kiinalaista ruokaa tulee varmasti kaivattua, sillä juurikaan ei huonoja ruokia vastaan tullut. Vähään aikaan ei tosin tarvitse kiinalaista ruokaa kotona syödä, koska kotoisia ruokiakin on sen verran ikävä. Käytiin joulun jälkeen ruuanlaittokurssilla opettelemassa kiinalaisten dumplingien ja nuudeleiden tekemistä, eli niitä on ainankin kotona kokeiltava!

Nyt tosiaan ollaan Thaimassaa vajaan kahden viikon lomalla, jonka jälkeen pitää vielä tehdä parin yön piipahdus Pekingiin ennen Suomeen paluuta. Perjantaina ennen Thaimaaseen lähtöä piti vielä käydä postissa lähettämässä paketti kotiin, että mahtuu tavarat mukaan. Vieläkin on vähän rajoilla että saadaanko kaikki tungettua rinkkaan ja matkalaukkuun :D Eli kohta koittaa meillä kotiinpaluu, mutta ensin otetaan hetki rennosti. :)

Kulttuurieroja ja muita kummallisuuksia

Hetken hiljaiselon jälkeen tässä taas vähän tarinaa. Tällä kertaa luvassa muutamia meidän silmiin pistäneitä kulttuurieroja ja muita kummallisuuksia.

Kiinalaisia on toki ystävällisiäkin, mutta meille itsestäänselvät käytöstavat tuntuu puuttuvan täällä lähes kaikilta. Jonottaminen tuntuu turhalta koska aina joka puolelta etuillaan ja tungetaan väkisin ohi. Metrosta ulos mennessä joutuu välillä puskemaan voimalla läpi kärsimättömien kiinalaisten, jotka tukkivat tien ja yrittävät päästä sisään ennen kuin muut ovat tulleet ulos. Pitkän matkan juniin lipputarkastukseen jonottaessa tarkastuksen aukeamisen jälkeen portille kasaantuu hirveä häröpallo joka puolelta tulevista ihmisistä. Ja etuilun jälkeen se kiire sitten loppuukin saman tien ja seuraavaksi jäädään seisomaan paikalleen tukkeeksi näpräämään puhelinta. Kovan äänen kera syljeskely pitkin katuja ei myöskään herätä meissä suurta innostusta. Kiinalaiset on myös ahkeria kuvaamaan ulkomaalaisia "salaa". Pystyssä kädessä oleva kännykkä sattuu kummasti kääntymään sen mukaan miten me ulkomaalaiset satutaan liikkumaan tai sitten otetaan selfieitä sopivasti niin, että me ollaan siinä kuvassa taustalla. Kuvaamista seuraa usein kaverusten hihittely ja parhaissa tapauksissa jopa osoittelu meitä kohti. Naurua saattaa saada osakseen myös ihan vaan olemassaolollaan, aiheeksi riittää se ettei osaa puhua kiinaa.

Liikenne Kiinassa on aika mielenkiintoista verrattuna vaikkapa Suomeen. Ensinnäkin liikenteessä mennään ties minkälaisilla menopeleillä. Sähkömopon tarakalla saattaa olla naruilla kiinnitettynä tavaraa enemmän kuin meikäläinen saisi tungettua pakettiautoon ja on sitä nähty jonkun huristelevan ruuhka-aikaan trukillakin autojen seassa. Liikenteessä pätee samanlainen etuilukäytäntö kuin muuallakin eli aina pitää päästä ohi ja väkisin tungetaan pieniinkiin väleihin. Risteykset ovat vielä ihan oma kummallisuutensa. Oikealle ilmeisesti saa kääntyä aina, vaikka omasta suunnasta kaikki valot olisivat punaisia ja jalankulkijoilla palaa vihreä. Mopoja, moottoripyöriä ja riksoja ei tunnu liikennesäännöt koskevan laisinkaan. Niillä taitaa saada ajaa aina, kun uskaltaa ja niitä näkeekin poukkoilevan risteysalueilla milloin mihinkin suuntaan.

Ruoka täällä on hyvää, ainakin pääasiassa. Suurimpana erona Suomeen on tietenkin riisin käytön määrä, mutta on sitä muitakin mielenkiintoisia tapauksia tullut vastaan. Vaihtelua ruokavalioon täällä ei juurikaan taideta kaivata, eräskin opettajamme meille kertoi eräänä päivänä, että hän oli aamiaiseksi syönyt riisiä, lounaaksi söi sitten nuudeleita ja illalliseksi taas edessä oli riisiä. Lihan syönti on meiltä molemmilta vähentynyt täällä ollessa murto-osaan normaalista. Onhan se tietysti ymmärrettävää, että Kiinan kokoisessa maassa ei voi ihan samalla tavalla lihaa kansalle tarjota kuin Suomessa. Eipä tuo lihansyönnin vähentäminen ole varmaan paha juttukaan ollut. Lihasta myös tarjotaan kaikki mahdollinen syötävä ja välillä myös ei niin syötävä osa eli käyttö on sinäänsä tehokasta. Tosin hukkaan heitetyn ruuan määrä on Kiinassa järkyttävän suuri. Annokset on usein suuria ja niitä on tapana tilata selvästi enemmän kuin jaksaa syödä.

Kiinalaiseen ruokakulttuuriin kuuluu oleellisesti katuruoka. Pieniä ruokakojuja on varsinkin iltaisin joka puolella kaupunkia ja niissä myydään jos jonkin näköistä ruokaa. Ruokailu on usein aika sotkuista puuhaa eikä kiinalaisia tunnu sotkeminen haittaavaan muutenkaan. Katuruokailun lisäksi halvemmissa ravintoloissa saatetaan roskat, luunpalat ja ruuantähteet heittää suoraan lattialle, josta ne sitten ruokailun päätteeksi lakaistaan pois.

Katuruokaa myydään usein riksan tyylisistä pyörillä kulkevista kopperoista. Eilen nähtiin hauska tapaus, kun yksi katukokki ajeli ruokakärryllään jonnekin ja pysähtyi kesken matkan kääntämään takaboksin levyllä paistuvaa lettua ja jatkoi taas matkaansa.

Kiinalaisiin kaupankäyntitapoihin tottumiseen meni kyllä jonkin aikaa ja alkuun ei osteltukaan juuri mitään muuta kuin välttämättömiä tavaroita. Tinkimistä tulee harrastaa lähes joka paikassa, joissain kaupoissa enemmän ja joissain vähemmän. Esimerkiksi Silk Marketissa (suurin halpakopioita myyvä turistirysä) mukamas aitoa silkkiä olevasta aamutakista myyjä pyysi alkuun 1600 RMB ja pienen väännön jälkeen se lopulta lähti 180:llä. Samassa paikassa vähän naureskeltiin, kun jonkun kaupan myyjä arvasi meidät suomalaisiksi ja huuteli ovelta "Kenkä, kenkä! Halpa halpa!". 

Kiinan mittakaavassa ostoskeskukset voivat olla melko uskomattomia; kameraa ostaessa voi suunnata kauppakeskukseen, missä on pelkkiä kameraliikkeitä, silmälasikaupoilla voi käydä monikerroksisessa rakennuksessa, jossa myydään pelkkiä silmälaseja jne.. 

Beijing Glasses Mall. Monta kerrosta silmälaseja, silmälaseja ja lisää silmälaseja.

Käytiin tuolla Beijing Glasses Mall:ssa katselemassa silmälaseja ja kaupoissa pyöriskelyn jälkeen päädyttiin ostamaan parit lasit. Mieleisten kehysten valikoinnin jälkeen sovittiin hinta ja kaupan pitäjä veisteli omilla koneillaan meille linssit siinä odotellessa. Homma hoituu siis hyvin näppärästi ja hintakaan ei päätä huimaa. Kehykset linsseineen saa reilulla 20 eurolla. Muitakin hyviä ostoksia Pekingistä on löytynyt. Puvun saa teetettyä räätälityönä halvimmillaan noin 100 eurolla ja kauluspaitoja saa mittojen mukaan 13 eurolla. 

Suomalaista väriä

Viime viikonloppuna oli Pekingin suomalaisyhteisön pikkujoulut, jonne päätettiin mennä jotta saataisiin vähän taukoa tähän ainaiseen hollannin kieleen :) Bileet järjestettiin ulkomaalaisten täällä asuvien suosimassa baarissa ja paikalle olikin päässyt hyvin porukkaa, noin 50 suomalaista. Ketään ei tunnettu sinne mennessä, mutta ilta oli onneksi sen verran rento että muutamaan tyyppiin tuli tutustuttuakin.

"Oikeet ostosteskukset" täällä aika hulppeita ::)

Myös Suomen itsenäisyyspäivää vietetään täällä Pekingissä. Suurlähettiläs on esittänyt avoimen kutsun kaikille Pekingissä oleville suomalaisille, ja eipä tällaistakaan tilaisuutta kovin montaa kertaa eteen tule. Tämän yhteydessä jouduin myös pyörtämään aiemmin tekemäni lupauksen olemaan palaamatta Silk Marketiin, koska tällä kertaa meille ei sattunut mukaan Dark Suite -pukukoodiin sopivia vaatteita. Jätettiin suosiolla kaupat käymättä, ja mentiin suoraan teettämään itsellemme vaatteet juhlaa varten. Nämä ostokset sujuivatkin paremmin kuin aiemmat käynnit marketissa, sillä pukuja oli teettämässä muitakin meidän vaihtaripoikia ja näin porukalla tinkiminen oli selvästi helpompaa. Eihän kukaan myyjä halua menettää niin montaa asiakasta kovin helposti. Ainoa ongelma onkin sit enää saada nää kuteet mahtumaan matkalaukkuun takas kotiinpäin tullessa.. No, se on sen ajan murhe :D Paikalle oli päässyt varmaan vähän reilu sata suomalaista, osa tuttuja pikkujouluista ja loput sitten täysin tuntemattomia. Juhlissa oli tarjottavana suomalaista jouluruokaa mikä oli onnekasta meille, jotka emme tänä vuonna joulua kotioloissa vietä. Myös näissä bileissä bongasin yhden kiinalaisen, joka yritti vaivihkaa ottaa puhelimella kuvan miusta, Huomasin kuitenkin ajoissa ja pääsin kääntämään selän hänelle.

Business luennot on Kiinan päässä nyt sitten taputeltu ja enää pitäisi kirjoittaa loppuesseet. Meille vähän hassu yksityiskohta tehtävänannossa on se, että kun nyt sen nelisen vuotta on opetellut kirjoittamaan koulutöitä niin ettei missään nimessä laita sinne omia mielipiteitään, on näissä papereissa tärkein pointti se, että ilmaisee paljon omia mielipiteitään. Katsotaan miten käy. Kiinan tunnille piti kuluneella viikolla kirjoittaa puhe. Tehtävänannossa oli että pisteet vähenee jokaisesta paperiin vilkaisusta, joten tietenkin pyrimme tekemään parhaamme ulkoa muistamiseen. Opettaja kuitenkin juuri ennen puheiden aloittamista kertoi että kaksi parasta puhujaa äänestetään johonkin kiinalaiseen tapahtumaan puhumaan kiinalaisille. Tässä vaiheessa ainakin minun teki mieli juosta luokasta pois ja saatoinpa pari kertaa vilkaista paperiani vaikka puheen ulkoa muistinkin.

Monet ovatkin kyselleet miten joulu täällä näkyy, sillä vaikkei Kiinassa joulua vietetäkään, ovat kiinalaiset omaksuneet joitain pieniä osia joulusta. Omalla tavallaan tosin. Joulu täällä on kokonaan kaupallista ja se näkyy hirveänä määränä kaiken värisiä "joulu"valoja kauppojen yms. pihoissa.

Loppu lähestyy tässäkin hommassa vääjäämättä. Kolme viikkoa olisi vielä koulua jäljellä ja kiinan lopputentit juuri ennen uutta vuotta. Monien vaihtareiden perhettä tulee viettämään heidän kanssa joulua, niinkuin myös meille tulee tänne vieraita :)

Suomen suurlähettilään residenssi Pekingissä

Opiskelijaelämää

Noniin

Elikkäs opiskelemaanhan me tänne tultiin, ja sitä on kyllä tehtykin. Tämä teksti kertoo vähän ohjelman sisällöstä ja siitä mitä me täällä arkisin tehdään. Kiinaan ja Pekingiin tulo valikoitui meille vaihtopaikaksi muun muassa sen takia ettei meidän erikseen tarvinnut valita kursseja käytäväksi, valittiin valmis paketti jonka yliopisto on tehnyt kansainvälisille opiskelijoille. Ohjelma on nimeltään The Contemporary Chinese Economics and Business Culture Programme. Nimensä mukaisesti ohjelma sisältää kaupallisia kursseja paljon jo puhutun kiinan lisäksi. Arkipäivät meillä kuluvat pääasiassa opiskelun parissa. Kiinaa opiskellaan viisi päivää viikossa, joka aamu, yhteensä 16 tuntia viikossa. Lounastauon jälkeen päivää jatketaan business kurssien parissa, lukujärjestyksen mukaan joko kaksi tai neljä tuntia päivässä.

                                       
                                              Koulun päärakennus


Kiinan kurssi (14 op)

Kiinan opintoja käydään täällä kahdessa osassa, erikseen puhuttua kiinaa ja kiinan kielioppia. Kiinan osiosta järjestetään kahdet kokeet, välikokeet jotka olivat puolivälissä opintoja, ja loppukokeet jotka järjestetään lopussa, uudenvuoden paikkeilla. Jouluna siis istutaan normaalisti koulussa, jippii. Sisältö molemmissa kursseissa on jotakuinkin sama,  kappaleet kirjoissa hyvinkin samanlaisia muutamia poikkeuksia lukuunottamatta.

Oral mandarin
Puhekurssia me käydään yhteensä kuusi tuntia viikossa, pääasiassa opettaja tarkistaa lausumistamme ja opettaa meille enemmän tai vähemmän käytännöllisiä asioita Kiinan maalla pärjäämiseen. Opettaja ei juurikaan puhu englantia, mikä antaa oman haasteensa opintoihin. Alkuun tosin vielä enemmän kuin nykyään, kun hiukan alkaa jo ymmärtää mitä meiltä haetaan kun hän jotain pyytää. Toisinaan aikaa silti kuluu mitä yksinkertaisimpien asioiden selittämiseen hiukan liikaa kielimuurin takia.

Chinese grammar
Kielioppikurssi on osoittautunut haastavammaksi osioksi, tietenkin. Opettaja sanoi alkuun että tämän neljän kuukauden aikana tulemme oppimaan noin 600 merkkiä. (1500 riittää sanomalehtien lukemiseen). Välikokeiden aikaan laskimme että sanastossa on (lue, pitäisi olla) noin 300 merkkiä, eli 600 merkin tavoite jopa saattaa toteutuakin. Opettaja on koulun kieliosaston johtaja ja hän on päättänyt, että me opitaan kiinaa. Läksyjä kurssilta tulee valtavat määrät ja vauhti millä mennään eteenpäin on huima. Vielä ei kuitenkaan olla pudottu kärryiltä. Ainakaan kovin pahasti.



Välikokeeseen opiskelua


Kaupalliset kurssit (16 op)

Business -kurssit koostuvat neljästä osasta; The business environment in China, Legal Dimensions of the Chinese Business World, The Business Management in China, The Chinese Business Culture. Jokaiseen neljään osaan kuuluu 32 tuntia luentoja syksyn aikana. Business kurssien päätteeksi ei myöskään ole tenttejä niinkuin Suomessa on totuttu, vaan meidän pitää jokaisesta neljästä osiosta kirjoittaa noin 2000 sanan essee valiten omasta mielestämme kurssin mielenkiintoisin luennon aihe. Business -kursseihin sisältyy myös yritysvierailut joista kerrottiin jo aiemmin tässä blogissa.

Käytännössä kaupallisten aineiden opiskelu on hyvin vaihtelevaa. Kursseja ei varsinaisesti ole eroteltu keskenään ja ne on sekoitettu lukujärjestykseen ei millään logiikalla. Miltei jokaisen luennon myös pitää eri opettaja, joten senkään avulla ei pääse kärryille siitä mitä tänään pitäisi opiskella. Opettajilla on hyvin erilaiset tavat opettaa, ja käytännössä suuren osa luennoista sisältö on hyvinkin samankaltainen toistensa kanssa. Valitettavasti tämä on aiheuttanut sen että moni on päätynyt käyttämään business tunnit tehdäkseen kiinan läksyjä.

Yhdellä business tunnilla käytiin koulun oikeussalissa näyttelemässä oikeustapauksia Kiinan tapaan. Jappoa kiinnostaa :D

 

Näkymiä koulun päärakennuksen 13. kerroksesta

International office on myös järjestänyt kansainvälisille opiskelijoille opastettuja retkiä Pekingin nähtävyyksille. Retkiä on ollut Kiellettyyn kaupunkiin, Kiinan muurille, Summer Palaceen, Akrobatiaan sekä Pekingin oopperaan. Me ollaan "päästy" vaan akrobatiaesitykseen, sekä Pekingin oopperan reissuille mukaan. Näistäkin kahdesta oopperan olisi voinut melkein jättää käymättä. Jos positiivisia asioita väkisin haluaa etsiä, voi kai sanoa että onpahan nyt nähty niin tietää ettei tarvitse enää uudestaan mennä. Ehkä joidenkin juttu, mutta ei meidän :D Kielletty kaupunki sekä Summer Palace päätettiin jo hyvissä ajoin katsastaa itse, ja kun muut olivat muurilla, me oltiin juuri sinä viikonloppuna poissa Pekingistä.

Seuraaville viikonlopuille meillä onkin ohjelmassa muun muassa Pekingin suomalaisten pikkujoulut sekä suurlähettilään järjestämät itsenäisyyspäivän kemut. Niistä lisää sitten myöhemmin.

Puolivälissä mennään

Ja Pekingistä kuuluu taas! Lomat on lusittu, APEC konferenssit pidetty ja välikokeet suoritettu. Huomattiin juuri Veeran kanssa, että meinaa olla tään blogin nimi Eläämää Pekingissä vähän harhaanjohtava kun pääasiassa kerrotaan reissuista kaikkialle muualle täällä Kiinassa :D Koitetaan siis ryhdistäytyä!

Kiinan välikokeet olivat tosiaan reilu viikko sitten keskiviikkona ja torstaina. Keskiviikon puhekokeen jälkeen huomattin, että oltiin kaikki vähän turhaan sen vaikeudesta stressattu. Opettaja oli kertonut kokeen kestävän n. 15-20 min per lärvi, mutta ei siinä tainnut kellään paljoa yli 5 min mennä.. Muutamaa kysymykseen piti vastata, lukea ääneen yksi teksti kurssikirjasta ja keksiä lauseita annetuista sanoista. Kirjallinen koekaan ei ollut turhan vaikea. Perjantain tunnilla oli kerrottu tulokset meidän vielä kököttäessä junassa ja suurin osa luokasta sai siitä yli 80/100 pistettä. Veera täräytti vaatimattomat 98 pistettä ollen erään korealaisen tytön kanssa luokan parhaat, aika hyvin siis meni!

Viime viikolla Pekingissä pidettiin Asia Pacific Economic Cooperation konferenssi, jonka ajaksi kaupunki yritti tosissaan saada ilmanlaatuaan parannettua. Viikon mittaisen loman myöntämisen ja yksityisautoilun rajoittamisen lisäksi Pekingissä ja ympäröivissä kaupungeissa mm. suljettiin satoja tehtaita, alennettiin asuintalojen lämmitystä "alimalle hyväksytylle tasolle" ja kannustettiin ihmisiä lähtemään matkoille. Konferenssialueen lähiseuduilla kiellettiin jopa tupakointi sakon uhalla, varmaankin ettei annettaisi huonoa kuvaa muulle maailmalle. Ihan ei mennyt putkeen suunnitelmat, sillä maanantaina oli vielä ilmanlaatuindeksi varoitellut tasoa Unhealthy. No onneksi valtio osasi estää paikallisilta pääsyn luotettaviin ilmanlaatua mittaaviin verkkolähteisiin ja samalla ilmoittivat omilla sivuillaan ilmanlaadun olevan hyvällä tasolla, toimiihan se näinkin? Selkeän loppuviikon jälkeen päästiin taas tänä viikonloppuna ilmanlaadussa jo turhankin tutulle tasolle Hazardous.

Vertailun vuoksi kuva koululta kirkkaalla kelillä ja saasteisella ilmalla:

Veeran kanssa hyödynnettiin ylimääräinen viikon loma lähtemällä vähän pidemmälle matkalle Etelä-Kiinassa sijaitseviin Guiliniin ja Yangshuoon. Pekingiläisten lomaryntäyksessa junat olivat taas täydenlaisia ja saimme sumplittua liput pysähtymällä ensin 2 yöksi Wuhaniin ja sieltä sitten Guiliniin. Takaisinpäin tultiin suoralla yöjunalla, jossa saatiin viettää vajaat 20 tuntia. Tällä kertaa meillä oli sentään nukkumapaikat melko ahtaassa 6 hengen loossissa kahden huutavan lapsen kera, mutta saatiin kuitenkin nukuttua ihan kohtuudella.

Muutama luotijuna Wuhanin asemalla aamulla oottelemassa.

Guilinissa oltiin pari sateista ja pilvistä päivää eikä käyty kaupungin ulkopuolella juurikaan. Paremmat maisemat odottikin meitä Yangshuossa. Oikealla iltaista jokimaisemaa Guilinissa.

Yangshuo:

Käytiin polkemassa fillarilla hieno reitti läpi maalaiskylien ja mahtavien vuorimaisemien.

 Yulong Bride. Turistikohde ja sen kyllä huomasi.

 Tollasia kinttupolkuja sitä painettiin menemään :) Karttana hostellilta saatu valokuvakokoealma reitistä.

 Vähän saatiin auringonpaistettakin. Kalja-ankkaa kattoterassilla.

Tän liikennemerkin tarkotusta ei ihan ymmärretty. Varokaa puuta talon vieressä?

Matkustelua, opiskelua, matkustelua

Oltiin toissa viikonloppuna reissussa, käytiin Pingyao nimisessä pienessä kylässä. Tai no, pieni ja pieni, 500 000 asukasta, pieni Kiinan mittakaavassa siis. Päätettiin ottaa vähän koulusta omaa lomaa ja pidennettiin viikonloppua jotta jotenkin järkevä reissu saatiin tehtyä. Lähdettiin perjantaina iltapäivästä ja takaisin tultiin maanantai-iltana. Kylä on ollut noin 200 vuotta sitten Kiinan finanssi- ja talouskeskus. Tästä syystä myös eräs opettajamme mainitsi paikan käymisen arvoisena. Kylä on siis nykyaikainen kaupunki, johon sisältyy myös vanha kaupunki joka on edelleen muurein ympäröity. Me ei kaupungin moderniin puoleen tutustuttu ollenkaan, hostelli sijaitsi myös vanhankaupungin puolella joten sieltä ei ollut tarvetta poistua. Otettiin viikonloppu ihan rennosti, käveltiin muuria pitkin kaupunkia ympäri ja tutustuttiin hyvinkin moneen museoon. Vanhan kaupungin puolella oli Kiinan hintatasoon nähden hiukan kallista, mutta yhden viikonlopun nyt pärjää vaikka pienempikin budjetti olisi.




Hostellin sisäpihan tunnelmavalaistusta :)

    Pingyaon kylää iltavalaistuksessa.

                              
                                    Muurin ulkopuolella oli myös vallihauta.


                           

                           
Muurin vartiotorneissa piti kaikissa olla otteita Art of War:sta, myö löydettiin vaan tää yks.

Reissun jälkeen meidän molempien asumisjärjestelyihin tuli hiukan muutoksia. Jappo sai kämppiksen alkuviikosta, kaveri on itseasiassa työharjoittelussa täällä, mikä tarkoittaa että hän lähtee aamulla aikaisin liikkeelle (jotta Pekingin metrolla pääsisi joskus työpaikalle asti, mikä kätevästi sijaitsee kaupungin toisella puolella), ja palaa illalla päivällisen jälkeen takaisin. Minä sen sijaan muutin itse viime viikolla. Matka ei ollut pitkä, onneksi vaan käytävän toiselle puolelle. Ilmeisesti tässä miun nykyisessä huoneessa ei ihan ollut edellisillä asukkailla kemiat kohdanneet keskenään ja toinen tyttö pyysi minua vaihtamaan huonetta hänen kanssaan. Minullahan ei mitään tätä vastaan ollut, nykyinen kämppis on hollantilainen tyttö, jonka kanssa kulttuurieroja ei ole juurikaan, toisin kuin edellisen, iranilaisen tytön kanssa. Nyt siis molemmilla meillä on hollantilainen kämppis, mikä ei varsinaisesti ole kyllä ihme, puolet vaihtareista kun tuntuu olevan hollantilaisia.

Tällä viikolla ollaan Kiinan opinnoissa noin puolessa välissä, mikä tarkoittaa että on aika välikokeiden. Tämä aiheuttaa itse kullekin pieniä paineita, vauhti on nimittäin ollut aika huima. Opettajat ovat tuntuneet jopa loppua kohden nopeuttavan tahtia, jotta saataisiin käytyä kaikki kappaleet joita ovat kokeisiin ajatelleet. Hups vaan, ihan niin se ei mennytkään, me emme opi vaikeampia asioita nopeammin kuin alun helpompia sanoja. Näin ollen meillä jää ainakin yksi kappale itsenäisesti opiskeltavaksi. Välikokeet on aiheuttanut täällä dormilla ainakin yleisestikin jonkin verran paineita, kaikki mahdolliset opiskelutilat on joka ilta aivan täynnä opiskelijoita. kukaan ei ainakaan omasta mielestään tunnu osaavan kiinaa juuri lainkaan.

Perjantaina Pekingissä alkaa APEC- konferenssi (Asia-Pasific Economic Cooperation), jolloin kapunkiin kokoontuu jäsenmaiden ministereitä ja johtajia kokoustamaan. Tapahtuma aiheuttaa jos jonkinlaista toimenpidettä, yksityisautoilua muun muassa pyritään rajoittamaan mahdollisuuksien mukaan, jottei saasteita olisi konferenssin aikana liikaa. Tällä viikolla esimerkiksi auton rekisteritunnuksesta riippuen, parillisella numerolla saa ajaa kaupungissa maanantaina ja keskiviikkona, kun taas parittomilla tiistaina ja torstaina. Perjantaista seuraavaan keskiviikkoon ilmeisesti pyritään kaikenkaikkiaan rajoittamaan autojen määrää. Konferenssin sujuvuuden takaamiseksi hallitus päätti antaa Pekingille loman konferenssin ajaksi. Vai johtuisiko kenties kuitenkin siitä että saataisiin ihmiset pois saastuttamasta kaupunkia? Noh, johtui mistä johtui, meillä kuitenkin alkaa perjantaina loma, eikä aiota olla kaupungissa katsomassa kuinka täyteen julkiset kulkuneuvot täällä voidaan saada.

Loppuun vielä pari kuvaa lisää:

Kylä oli ylhäältäpäin vähän harmaan näkönen.

Made in Japan ja muuta kivaa

Täällä keli alkaa olla viilenemään päin, eli lämpötila on suunnilleen sama mitä se oli Suomessa silloin kun tänne lähdettiin. Meitä onkin huvittanut luokkatovereiden esiin kaivamat toppatakit, pipot ja lapaset näissä lämpötiloissa. Jos nyt edes niin kylmä tulisi että ottaisi itse takin käyttöön. On myös jännittävä ilmiö että asuntolassa on edelleen sisällä kylmempi kuin ulkona, varsinkin Japon asustamalla puolella. Tämä hiukan vähemmän rahaa kustantava puoli on aiheuttanut jännitystä myös muilla ominaisuuksillaan, esimerkiksi sunnuntai ja maanantai meni käytännössä kokonaan ilman vettä. Toisella puolella asuntolaa vesi vaan muuttui kylmäksi, mutta vessassa sentään uskalsi käydä. Syy tähän ei ole selvinnyt ainakaan vielä. Infon määrä asumiseen liittyen on hyvin vähäinen.  Tänne tullessamme meille tosiaan näytettiin huoneet ja pyydettiin x määrä rahaa. Kukaan ei meille varsinaisesti kertonut että esimerkiksi sähköstä pitäisi maksaa erikseen, kuulimme vain huhupuheita muilta asukkailta. Kun eräänä aamuna herätessä huomaa että ei ole sähköä eikä siis saa vettä kahvia varten keitettyä, voi olla kiitollinen että joku tovereista on muistanut asiasta kuitenkin mainita. Ties mitä muita ylläreitä vielä matkan aikana ilmenee.

Kun me tänne Kiinaan päästiin ja huomattiin yleinen hintataso, meillä alkoi kypsyä ajatus uuden kameran ostamisesta. Kaikki elektroniikka kun kuitenkin täältä päin maailmaa tulee, niin eikö se kuuluisi silloin saada täältä myös halvemmalla? Tehtiin taustatyötä noin kuukauden verran, etsittiin kamera mikä halutaan, vertailtiin hintoja nettikaupoissa täällä ja Suomessa, ja selvitettiin mistä sellaisia kannattaa käydä ostamassa. Viime viikon perjantaina me sitten käytiin semmonen ostamassa, jotta täällä oloaikana saataisiin myös sillä uudella kameralla otettua kuvia. Löydettiin hiukan surffaamalla paikka, Wukesong Camera Market nimeltään, mistä kannattaa käydä kyseisiä kapineita katsomassa. Kamera kuitenkin on sellainen ostos, että tehtiin ensin tiedustelureissu, eli käytiin vaan katselemassa hintoja, ilman minkäänlaista aikomusta ostaa mitään, jotta hiukan osataan varautua. Sitten piti enää keskenään päättää kuinka paljon ollaan valmiita pelistä maksamaan, ja ei muuta kun ostoksille. Päädyttiin Canonin 700D malliin, ja maksettiin tästä noin 25% vähemmän kuin mitä Suomessa olisi maksettu. Saatiin myös tingittyä hiukan hintaa, ja kaupanpäällisiksi kameralaukku, linssin UV-suodin sekä 32GB:n muistikortti. Nyt kelpaa ottaa kuvia :) Kiinan elektroniikkahuijaukset mielessä, käytiin samointein Canonin Service Centerissä tarkistuttamassa kamera, ja tunnin jännittämisen jälkeen saatiin kamera takaisin kuitin kera, joka todistaa ettei ole käynyt hassusti. (Kamera on onneksi Made in Japan, ei Made in China.)

Nyt alko harjottelu. Samalla myös vähän kampusaluetta ilta-aikaan.

Yksi lukuisista aukioista Forbidden cityssä

Tästä ilahtuneena jatkettiinkin nähtävyyksille, eli käytiin Taivaallisen rauhan aukiolla, Kielletyssä kaupungissa, sekä tämän pohjoispuolella sijaitsevassa Jingshan puistossa. Puistossa on korkealla kohdalla kolme eri temppeliä, joista aukeaa näkymä Kiellettyyn kaupunkiin päin ylhäältä katsottuna. Hienoja paikkoja kyllä, liikaa ihmisiä taas kerran meidän seurana, päiväksi nimittäin valikoitui aurinkoinen ja lämmin päivä. Harmi kyllä myös saastemäärä oli niin korkea että maisemat ei nyt niin hienoja olleet kuin kirkkaampana päivänä olisivat olleet. Seuraavana päivänä oli alunperin tarkoitus käydä Kiinan muurilla, mutta suunnittelu jäi meillä hiukan puolitiehen, eikä ihan varmuutta ollut mille pätkälle muuria haluttaisiin tai miten sinne mentäisiin niin jätettiin se myöhemmäksi. Käytiin sitten sen sijaan sunnuntaina Silk Marketissa, varsinaisesti tarvetta ei millekään ollut, mutta kun nyt ei 1,5 kuukauteen olla shoppailtu mitään niin pitää se käydä katsomassa. Toivon hartaasti ettei minun tarvitse enää koskaan mennä kyseiseen paikkaan, löytyihän sieltä "hienoja" vaatteita ja kenkiä, mutta paikka oli vähintäänkin ahdistava, myyjien tylyydestä puhumattakaan.

Sumun määrä hiukan haittasi näkyvyyttä Jingshan parkista

Koulun puolesta meille on nyt järjestetty kaksi "yritys"vierailua, ensimmäinen viime viikolla Beijing Yanjing Beer Factorylle, Pekingin pohjoisosaan. Matka tehtaalle kesti kauan, olimme portilla jo kerran, mutta joko kuski ajoi ohi portista tai sitten meidän piti mennä eri portilta sisään, mistä johtuen kiersimme bussissa istuen noin tunnin verran tehtaan ympäristöä etsimässä oikeaa paikkaa. Vauhdista päätellen meitä jo odoteltiin, sillä meidät ohjattiin heti katsomaan yrityksen tekemää propagandavideota itsestään, jonka sisältö oli tiivistetysti se että Yanjing -olut on heidän mielestään parasta, ja maailman eniten ostettu olut. Yleisö koostui Hollantilaisista, Saksalaisista, Suomalaisista ja Ranskalaisista. Saanemme olla kuitenkin eri mieltä asiasta. Videon jälkeen tehtiin hyvin pintapuolinen kierros tehtaalla, josta kuulin jopa kommentteja että tämä taitaa olla se feikkitehdas, eihän tuolla edes tapahdu mitään. Ollaan kyllä oluen valmistus ja juomatehtaalla käynti koettu paremminkin sekä informatiivisemmin. Noh, onpahan käyty kuitenkin.

Yanjing sponsoroi muun muassa Kiinan avaruusohjelmaa. Kaljapäissä kuuhun?

Toinen yritysvierailu kohdistui Pekingin ensimmäiseen moderniin kylään, Hancunhe nimeltään. Kylä on ilmeisesti ensimmäinen, joka alkoi kasvattaa saastevapaita vihanneksia, ja tarkoitus oli nähdä vanhaa asumista ja kylän mallia, sekoittuneena uuteen. Vaihtariporukassamme on yksi kiinalaissyntyinen, mutta kuitenkin hollantilainen tyttö, joka kielitaitonsa takia joutuikin porukan oppaaksi. Hänen englantinsa kuitenkaan ei ole paras mahdollinen, joten hän itse pyysi erästä toista tulkkaamaan oman hollantinsa englanniksi meille muille. Rikkinäisen puhelimen johdosta informaatio itse kylästä jäikin ehkä hiukan vajaaksi. Käteen jäi, että kylässä on ilmeisesti joskus mennyt jokseenkin huonosti, jolloin pari ihmistä on päättänyt rakentaa kylästä entistä paremman, ja projekti jatkuu näille päiville asti. Vanhat ränsistyneet talot on purettu, ja tilalle rakennettu uudet entistä ehommat versiot. Tähän kylä sai rahoitusta valtiolta. Ei tämäkään mikään elämää mullistava kokemus, turisteille tästäkin on tehty "nähtävyys". Valitettavasti koulu ei taida meille järjestää enempää yritysvierailuja. 

Kiina-hollanti-englanti opastus, hyvin toimi!